Lapsiperheköyhyyden aivovaikutukset

Lapsiköyhyyden aivovaikutukset

Minulla oli hieno mahdollisuus kuulla 12.11.2026 Lastenpsykiatriayhdistyksen 70-vuotisjuhlaseminaarissa väestötutkimuksen professori ja lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Linnea Karlssonia sekä hänen luentoaan lapsiköyhyyden aivovaikutuksista.

Kirjoitan tähän joitakin omista muistiinpanoistani poimittuja asioita. Totean kuitenkin, että tämä kirjoitus perustuu siihen, miten itse olen esityksen ymmärtänyt.

Aluksi Karlsson esitti napakkaa kritiikkiä nykyiselle hallitukselle ja sen päätöksille, jotka lisäävät lapsiperheköyhyyttä. Hän totesi tämän olevan tietoista, sillä päätösten seuraukset ovat hyvin päättäjien tiedossa.

Suomessa on hyvin vähän absoluuttista köyhyyttä. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että jo pienituloisuus on riski lapsen hyvinvoinnille. Vähävaraisuuden pitkittyessä myös aivoterveyteen liittyvät riskit kasvavat. Tällä hetkellä joka yhdeksäs lapsi elää pienituloisessa perheessä. Useimmiten syyt tähän liittyvät terveyteen tai työttömyyteen.

Karlssonin mielestä suhdannetyöttömyyden aikana yhteiskunnan pitäisi ottaa koppia ja kannatella perhettä vaikean vaiheen yli. Hän toi myös esiin, että poliittisten päätösten taustalla on tietynlainen ihmiskäsitys: ihmisen vaikean tilanteen ajatellaan johtuvan hänen omista valinnoistaan.

Miksi köyhyys sitten vaikuttaa aivoihin?

Tässä kohtaa professori viittasi kahteen tutkimukseen, joista tässä on toinen:

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/26952506/

Aivotutkimus tuo esiin, että muun muassa hippokampus ja amygdala ovat lapsilla herkempiä reagoimaan köyhyyden vaikutuksiin kuin aikuisilla. Toki myös muut aivoalueet reagoivat.

Taloudellisessa ahdingossa elävän perheen kokema toksinen stressi aiheuttaa myös muita fysiologisia vaikutuksia. Se voi muun muassa lisätä elimistön tulehdustiloja ja matala-asteista tulehdusta. Myös mielenterveyden riskigeenit voivat aktivoitua.

Köyhyyden kesto on merkittävä tekijä terveyden näkökulmasta. On myös havaittu, että jatkuvassa stressitilanteessa eläminen voi herkistää ihmistä muillekin ympäristötekijöille, kuten ilmansaasteille, kemikaaleille ja muille ympäristökuormituksille.

Jotkut ihmiset ovat tällaiselle kuormitukselle alttiimpia kuin toiset. Varhaislapsuudessa, jolloin aivojen kehitys on vielä voimakkaasti kesken, voidaan nähdä pysyviä aivomuutoksia ja erilaisia herkkyyksiä lapsilla, jotka ovat eläneet pienituloisissa perheissä.

Lapsiperheköyhyys korostuu tällä hetkellä erityisesti yhden vanhemman monilapsisissa perheissä.

Mitä sitten kannattaa tehdä? Vai kannattaako tehdä mitään?

Kyllä kannattaa! Perheen resilienssin vahvistaminen on tärkeää. Perheen suojaavia ja terveyttä edistäviä tekijöitä on syytä vahvistaa. Karlsson mainitsi muun muassa sensitiivisen vuorovaikutuksen tukemisen, silittämisen ja kosketuksen merkityksen (kosketus aktivoi oksitosiinin eli mielihyvää lisäävän välittäjäaineen erittymistä), kodin virikkeet sekä vanhempien sosiaalisen ja sosioekonomisen tuen.

Professori korosti varhaisten interventioiden merkitystä. Hän esitti ehdotuksen, että perheille taattaisiin riittävä toimeentulo ensimmäisten 1 000 päivän ajaksi. Hän painotti myös lasten muiden kehitysympäristöjen, kuten varhaiskasvatuksen, tukemista.

Karlsson mainitsi ilmeisesti jonkin amerikkalaisen tutkimuksen (siitä ei ole vielä lähdettä, koska dioja ei ole nähtävänä- mahdollisesti lisään sen myöhemmin), jossa oli kaksi koeryhmää. Toisessa ryhmässä pienituloiselle perheelle annettiin 20 dollaria ja toisessa 330 dollaria. Tulokset osoittivat selvästi, että lasten aivotoiminnassa oli eroja näiden ryhmien välillä. Ilmeisesti tulokset olivat parempia niiden lasten kohdalla, joiden perheet olivat saaneet suuremman taloudellisen tuen.

Lapsiperheköyhyys ei ole vain taloudellinen tai sosiaalinen kysymys, vaan sillä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia lapsen kehitykseen ja terveyteen. Erityisen tärkeä on lopun viesti siitä, että varhaisella tuella voidaan vaikuttaa lasten tulevaisuuteen.