Läsnä lapsen kanssa
Lapsen kanssa pitää olla yhteydessä
Lapsen kasvun juuret ovat varhaislapsuudessa. Lapsen käsitys itsestä ja muista ihmisistä pohjautuu siihen miten vanhempi on hänen kanssaan ilmeillä, eleillä, äänensävyllä yhteydessä eli miten vanhempi vastaa lapsen viesteihin myös sanattomalla tavalla sanoittamisen lisäksi riittävän oikea-aikaisesti. Leikki onerittäin tärkeä lapsen ja vanhemman yhteyttä ja kiintymystä vahvistava tapa olla yhdessä. Leikistä enemmän muissa kirjoituksissa ja myös alla muutamia esimerkkejä.
Näistä kaikista edellä mainituista seikoista johtuen olen huolissani miten digimaailmaan uppoutuvat vanhemmat pystyvät vastaamaan lapsen yhdessäolon tarpeisiin riittävän nopeasti ja herkästi. Varhaisella vuorovaikutuksella, jossa hyvin sanattomasti ollaan yhteydessä on todella tärkeä merkitys myös lapsen aivojen kehityksen näkökulmasta.
Kahden ensimmäisen vuoden aikana lapsen aivojen kehitys on valtavaa. Koskaan myöhemmin ihmisen elämänkaaressa ei ole samanlaista kehittyksen vauhtia.
Nykyään viestitetään paljon mm. lapsten kielellisten taitojen viivästymistä ja eräs syy voi olla se, että läsnäoleva vanhemman vuorovaikutus lapsen lanssa on vähentynyt digikehityksen seurauksena. Ja tästä on syytä olla huolissaan.
Lapsen ruutuaikaa on hyvä rajoittaa ja samalla lisätä lapsen vanhemman vuorovaiktuksellista yhdessäoloa ja yhteisleikkiä.
Seuraavassa Helsingin yliopiston tutkimuksessa on nähtävissä miten ruutuajan määrällä on vaikutusta mm. lapsen kielen kehitykseen.
"Ruutuajan määrällä on yhteys lasten kielelliseen kehitykseen, kertoo Helsingin yliopiston tuore tutkimus. Tutkimuksessa selvisi, että mitä enemmän leikki-ikäiset viettivät aikaa yksin ruutujen ääressä, sitä heikommat sanaston taidot ja kokonaiskielellinen taso lapsilla oli.
Havaitsimme myös, että mitä enemmän äideillä oli ruutuaikaa, sitä suppeampi lasten käyttämä sanavarasto oli ja sitä heikompi kokonaiskielellinen taso lapsilla oli. Negatiivinen yhteys sanastoon ja kokonaiskielelliseen tasoon oli vahvempi, jos sekä lapsi että äiti viettivät tahoillaan paljon aikaa laitteilla, kertoo puheterapeutti ja väitöskirjatutkija Riikka Mustonen Helsingin yliopiston psykologian ja logopedian osastolta."
Hyvä vuorovaikutus
Sensitiivisessä vuorovaikutuksessa on tärkeää, että vanhemman ilme on valpas, aktiivisesti huomaavainen, herkkä tilanteelle ja lapsen mielialalle. Onko tämä mahdollista jos vanhempi on syventynyt omaan kännykkäänsä tai muuhun laitteeseen? Miten paljon lapsi kokee katkoksia yhteydessä vanhempaan ja mitä se merkitseel lapsen kokemukselle omasta arvokkuudesta.
Entä sitten se, että pienen lapsen hoitopaikassa tapahtuu jatkuvasti katkoksia? Vaipan vaihtotilanteessa saattaa vaihtua vaikka kolme eri ihmistä. Yhdelle tulee puhelu, toiselle jokin digitehtävä ja kolmas uusi hoitaja asettuu lapsen ääreelle. Mikä on lapsen kokemus yhteyden jatkuvuudesta ja omasta arvokkuudesta? Lapsi ehkä kysyy olenko huolenpidon arvoinen.
Nykyaikainen "multitaskaaminen", jota myös digimaailmaan syventymisessä tapahtuu, on juuri tämän kaltaista. Mielen päällä on monta asiaa ja yhdessäolon katkoksia lapsen kanssa tapahtuu jatkuvasti. Vanhemman/aikuisen tarkkaavaisuus hajoaa jatkuvasti ja keskittyminen yhteen asiaan tai yhdessäoloon lapsen kanssa on haastavaa. Itse puhuisin perhosilmiöstä.
Kuten jo mainitsin yhteinen leikki on lapsen kehityksen ja kasvun kannalta erittäin merkityksellistä. Tässä joitakin vuorovaiktuksellisia leikki ideoita.
Leiki! Vähennä lapsesi sekä omaa ruutuaikaasi!
PUMPULIPALLON PUHALLUS: Makaa iapsen kanssa vatsallaan lattialla kasvokkain. Ottakaa käsistänne kiinni ja puhaltakaa palloa edestakaisin.
TYYNYPIILO: Toinen vanhemmista piiloutuu lapsen kanssa tyyny- ia peittokasaan ja toinen vanhemmista etsii ja löytää ilahtuneena aarteensa!
Ja sitten rauhoittavia leikkejä riehakkaiden jälkeen:
TUUDITUS: Vanhempi tuudittaa tasta käsivarsillaan siten, että koko ajan katsekontakti pysyy heidän välillään. Vanhempi laulaa tuttua lauiua, johon hän itse riimittelee oman lapsensa piirteitä ja olemusta.
VAUVAMUISTELUT: Kerrotaan mukavia muistoja lapsen vauva-ajoista. Muistellaan lapsen hauskoja ja persoonallisia tapoja toimia ja suhtautua asioihin.
Tärkein sääntö on, että teillä pitää olla yhdessä hauskaa!
Muista myös, kun leikitte riehakkaita leikkejä että välillä kannattaa ottaa rauhoittavia toimintoja mukaan. Näin tuetaan lapsen omaa kykyä oppia säätelemään erilaisia tunne- ja kehon vireystiloja.
Lähteet:
Booth, P.B., & Jernberg, A. (2010). Theraplay. Helping parents and children build better relationships through attachment-based play (3. painos). San Francisco, CA: Jossey-Bass.
Julkaisu: Mustonen R, Torppa R, Stolt S.
https://www.mdpi.com/2227-9067/9/10/1577/htm