kukkuu

Kiintymystä tukeva leikki

Lapsi etsii jatkuvasti korjaavaa vuorovaikutusta, jossa hän voisi suhtautua ympäristöönsä vähemmän ristiriitaisesti. Lapset, jotka kokevat jatkuvasti epäonnistumisia lähi- ja kaverisuhteissaan tarvitsevat meidän aikuisten tarjoamia korjaavia kokemuksia voidakseen sisäistää itselleen toimivampaa tapaa toimia ympäristössään. He tarvitsevat onnistuneita yhdessäolon hetkiä.

Tätä voisi olla Theraplay sovelteinen vuorovaikutusleikki, jota on mahdollisuus toteuttaa varhaiskasvatuksessakin. Myös vanhemmat voivat tarjota lapsille onnistuneita vuorovaikutuksellisia leikkihetkiä.

Puhdas Theraplay hoitomenetelmänä vaatii koulutetun Theraplay terapeutin mutta siitä sovellettu vuorovaikutusleikki suoraan lapsen kanssa tai ryhmässä toteutettuna voidaan järjestää varhaiskasvatuksessa lyhyenkin koulutuksen jälkeen. Itse olen käyttänyt vuorovaikutusleikkiä lapsen kanssa kahden kesken, lapsi-vanhempi suhteessa tai ohjaten avustajaa lapsen kanssa sekä ryhmätilanteessa. Niillä lapsilla, joiden kanssa itse olen työskennellyt, on ollut haasteita tunne-elämässään tai kehityksessään ja kommunikoinnissaan laajemmin.

Theraplay on vuorovaikutuksellinen ja leikkisä hoitomuoto, joka pyrkii vahvistamaan lapsen (ja vanhemman) kiintymystä ja lapsen kykyä toimia sosiaalisissa suhteissa. Theraplay on myös tapa ajatella aikuisen ja lapsen suhdetta, tapa toimia yleisesti ihmissuhteissa.

Vuorovaikutusleikissä, joka on siis sovellettu Therapalysta, pyritään jäljittelemään sellaista läheistä yhdessäoloa, joka on tyypillistä vauvan ja vanhemman välisessä suhteessa. Työskentelyn tärkeä tehtävä on välittää lapselle kokemus arvokkuudesta ja rakastettuna olemisesta - luomalla lapselle kokemus "minä olen ihana ja suloinen". Lapsesta on löydettävä jokin puoli, josta voi tykätä ja jota voi ihastella. Se voi olla kasvojen piirteet, toisessa hiusten silkkimäisyys ja jossakussa suun muoto tai ihana hiuskihara.

Vuorovaikutusleikki on turvallisia rajoja, lapsen houkuttelua vuorovaikutukseen yllätyksillä ja hassuttelulla. Joskus se on silittämistä, rasvaamista, puhaltamista ja sylissä pitämistä. Aikuisen hoivassa lapsi saa olla passiivinen ja vastaanottavainen - hänen ei tarvitse ansaita huolenpitoa. Erityisesti pienille uhmakkaille "koviksille" tällainen tuntuu tärkeältä.

Erilaiset lapset tarvitsevat erilaista vuorovaikutusta. Vetäytyville ja aroille lapsille suunnitellaan leikkejä, jotka houkuttavat yhdessäoloon ja joissa voi saada hoivaa. Tehtäviin lisätään haasteita, jotta lapset voivat kokeilla rajojen ylittämistä. Lapsille, joilla on tunteiden säätelyvaikeutta kehitetään leikkejä, joissa aikuinen säätelee ja jäsentää toimintaa vaikkapa merkin annolla. Näillekin lapsille hoivaleikit ovat todella tärkeitä - hoiva on tärkeää jokaisen lapsen kohdalla.

Leikissä tarjotaan myös haasteita ja jännitystä. Liikkuminen voi muuttua hurjaksi pyörimiseksi tai korkealla ratsastamiseksi tai vaikkapa aikuisen jalkojen päällä olevaksi kiihdyttäväksi lentokoneella lentelyksi. Aikuinen voi säädellä erilaisia tunnetiloja omalla erilaisella ja vaihtelevalla äänensävyllään; puhumalla matalalla äänellä, kuiskaten, kiihtyen, riemastuen jne.

Tapaamisessa on vähän leluja; mukana voi olla saippuakuplia, hernepussi, pumpulia, huivi, jonka alle mennään piiloon ja vaikkapa rypistelyyn tarkoitettu sanomalehti. Jokaisessa istunnossa tarjotaan jotain syötävää ja tarvittaessa myös juotavaa.

Leikissä aikuinen johtaa. Aikuinen ei kysele mikä olisi lapselle hyväksi ja haluaako hän, että häntä lähestytään vaan aikuinen tietää seuraamalla lapsen sanatontakin viestiä mikä on lapselle parasta - kuten vanhempi pientä lasta hoitaessaan tietää.

Kaikki tehdään hyväntahtoisesti. Kaikkea mitä lapsi tekee, kommentoidaan positiivisesti. Vihaiset hyökkäykset suunnataan toisaalle vaikka työntämällä ohjatusti aikuinen kumoon annetun merkin mukaisesti. Huutavan lapsen voimakkaita tunteita voidaan kehua. Kun lapsi ei voi pyörittää aikuista, hänen ei tarvitse kokea yhä uudelleen tilannetta, jossa hän pilaa yhdessäolon.

Kun hoidettavalla lapsella on kielellisiä tai kommunikointi vaikeuksia tärkeää on selkeä kommunikointi ja sanattomien viestien sanoittaminen ja tietysti lämmin yhdessäolo ja houkuttelu vuorovaikutukseen. Lapsi voidaan yllättää vaikkapa painamalla nenästä ja sanomalla piip ja tööt. Tämän kaltasilla yksinkertaisilla ja hauskoilla keinoilla vahvistetaan lapsen kontaktia lämpimässä ilmapiirissä ja samalla tuetaan lapsen kielen kehitystä. Kun lapsella on enemmän kysymys kielen tai kontaktin ongelmista en ole itse ottanut vanhempaa mukaan työskentelyyn.

Ydinkohtia vuorovaikutusleikki työskentelystä:

-aikuinen tekee kaikkensa saadakseen lapseen yhteyden

-aikuinen pysyy lujana vastarinnan edessä

-käytetään paljon fyysistä leikkiä

-annetaan läheisyyttä ja kosketusta

-yllätyssuukot, puhaltelut ja hassuttelut tärkeitä ("hei lasketaanpa montako sormea olet tänään tuonut mukanasi: 1-2-3-4-5 ok, entäs toinen käsi: 10-9-8-7-6. Oho sehän on jo 11. Onko sinulla 11 sormea?)

-tunteet ja kiinnostukset jaetaan ja sanoitetaan

-liitytään rytmisesti tunteiden ja liikkeiden tasolla

-aikuisjohtoisuus - aikuinen auttaa sisäistämään sääntöjä ("heitä palloa, kun lasken kolmeen. Wau. Osaatpa kuunnella tarkasti")

-kehitetään lapsen empatiakykyä virittäytymällä hänen tunnetilaansa - sanattomatkin viestit huomataan ja niihin reagoidaan samankaltaisella äänensävyllä, myös vihaisuuteen

Therpaly kirjassa /Jernberg&Booth, 2010) kuvataan yksityiskohtaisemmin menetelmää.

Alaotsikot:

Leikkikerta ehdotus ja tapauskertomus (äidin, lapsen ja työntekijän 10 kerran vuorovaikutusleikkijakso).

Lapsen ja vanhemman leikkijakso

Otsikon Tuettu ryhmäleikki olen jo kuvannut jonkin verran Tiinan tilannetta ja haasteita päiväkodissa.

https://www.vanhemmuudentuki.fi/tuettu-ryhmaleikki/

Tiina tuli minulle 4 -vuotiaana asiakkaaksi aggressiivisuuden, omaehtoisuuden, huonojen kaverisuhteiden ja vanhempien ja ryhmän aikuisten uupumuksen takia.

Omien havaintojeni perusteella hänellä oli vaikeutta säädellä omia tunteitaan, vaikeutta päästä leikkeihin, keskittymisvaikeutta, pelleilyä, kontaktista putoamista, itsekseen pärjäämistä ja vaikeutta ottaa läheisyyttä ja lohdutusta vastaan.

Tein muutaman kotikäynnin arvioidakseni lapsen ja vanhempien välistä vuorovaikutusta. Sain myös lisätietoja Tiinan aiemmista somaattisista sairauksista ja monista Tiinalle tehdyistä lääketieteellisistä toimenpiteistä, vanhempien sairastelusta, läheisen kuolemasta. Vanhemmat kuvasivat uusien tilanteiden vaikeutta ja ja jatkuvia raivokohtauksia. Vanhemmat vaikuttivat hyvin uupuneilta ja epätoivoisilta. He kokivat epäonnistuneensa Tiinan pahanolon lievittämisessä.

Päiväkodissa tein kiintymystestin (on myös tässä blogissa), jossa tuli ilmi Tiinan itsekseen selviämisen vaade.

Aloitimme leikkijakson:

Ensimmäiset kerrat olivat Tiinalle vaikeita. Läheisyyttä jouduttiin säätelemään, koska selvästi Tiinan näkökulmasta emotionaalisesti edettiin liian nopeasti ja liian lähelle. Se näkyi äidin ja minun satuttamisena.

Näistä syistä alkuun käytettiin paljon jäsentäviä leikkejä, joissa käytettiin merkkejä, jolloin jokin leikki tai toiminta voi alkaa. Muutamat leikit olivat käyttökelpoisia ja toimivia. Leikki "saanko äiti tulla" -leikki, "sano mitä tehdään, niin me totellaan"-leikki ja "Kapteeni käskee"- leikki.

Äiti kertoi istuntojen välissä, että Tiina oli jo heti ensimmäisen kerran jälkeen alkanut leikkiä samoja leikkejä kotona ja hän myös haki enemmän äidin läheisyyttä.

Noin puolessa välissä alkoi voimakas vastustus, joka sitten ohjattiin leikkeihin. Leikit, joissa äiti ja minut työnnettiin tai puhallettiin merkistä kumoon auttoivat tässä vaiheessa.

Ruoan ja juoman tyttö otti hyvin vastaan. Jouduimme kuitenkin alussa asettamaan Tiinaa omaan säkkituoliin, koska äidin sylissä tuli jonkin verran satuttamista ja potkimista. Tiinalle ne olivat taas uusia epäonnistumisia. Tiina oli muutoin kuin pieni linnunpoikanen, aina suu auki vastaanottamassa mieleisiään herkkuja.

Jakson puolessa välissä Tiina sitten siirrettiin äidin syliin takaisin, jolloin nähtiin kaikkein koskettavimmat hetket. Äidin pipejä hoideltiin yhdessä Tiinan kanssa, kehuttiin yhdessä äidin hyviä käsiä, jotka hoitivat hellästi.

Varsinkin jakson alussa laskeakseni Tiinan ylivirittyneisyyttä enemmän pyrin madaltamaan ääntäni tummansävyiseksi. Äänen sävyllä ja puheen rytmillä on merkitystä lapsen tunnetilojen säätelyssä. Oman vuorovaikutustapani ja äänen downshiftaaminen oli hyödyllistä. Lisäksi Tiinan omaa säätelykykyä tukeaksemme sovimme, että jokaisen riehumisleikin jälkeen otetaan rauhoittava toimi; esim. puuterisiveltimellä sively sormet ja varpaat nukkumaan, tyynyllä löyhyttely tai vaikkapa sylissä keinuttelu. Myös kotona oli hyvä aika ajoin leikkiä rauhoittavia leikkejä.

Piiloleikkejä: Piilotin ennen äidin tilaan tuloa Tiinaa peitteisiin ja äidin tultua sisään alkoi Tiinan etsiminen ja ihmettely mistä ihmeestä hänet voisi löytää. Riemunkiljahduksien kera "Tiina-aarre" löytyi.

Sanomalehden lyönti aikuisen merkistä oli myös mieluisa leikki. Tässä saatiin ihailla yhdessä äidin kanssa Tiinan vahvoja käsiä ja jalkoja.

Vanhemmalle on tärkeää, että lapsi on kiinnostunut hänestä. Leikit, joissa äitiin piiloteltiin erilaisia pieniä viestejä tai äidin vaatetuksesta muutettiin asioita, jotka Tiinan piti huomata toimivat tässä suhteessa.

Leikkikertojen edetessä äidin palautteista huokui äidin lisääntynyt lämpö Tiina kohtaan. Tiina oli alkanut iltaisin ennen nukkumaan menoa kommentoimaan "rakastan sinua äiti". Huomautin äidille, että vaikka Tiinalla on vaikeuksia, hän pystyy ottamaan hoivaa vastaan. "Huomasitko, että sylissäsi kun hoidit Tiinaa, hän alkoi puhua vauvapuhetta". Tästä kommentista äiti liikuttui syvästi. Äiti kommentoi "tytöllä taitaa kuitenkin olla turvallista sylissäni".

Näitä läheisyysharjoituksia jouduimme pohtimaan tarkasti. Esim. kasvojen rasvaaminen oli Tiinalle vaikeaa ja se lopetettiin heti. Kysyin Tiinalta mitä tapahtui. "Huomaan, ettet halua rasvaa kasvoihin....mihin kohtaan voimme laittaa rasvaa". Monet tällaiset yksityiskohdat saatan huomata vasta jälkikäteen videolta ja silloin siihen pitää palata seuraavalla kerralla ja mahdollisesti etsiä uusi toimintatapa.

Erityisesti jakson alussa painotin tervetulo-kommenttejani. Saatoin sanoa " Huomenta Päivänsäde. Eikös tämä ole vanha ystäväni Tiina silkkihiuksinen, jonka näkemistä olen odottanut koko päivän". Näillä sanoilla halusin vahvistaa Tiinan merkityksellisyyttä ja arvokkuutta. Tiinalla oli paljon epäonnistumisia ihmissuhteissaan takana ja hänen itsetuntoaan oli vahvasti ravittava, jotta luottamus ja usko itseen vahvistuisi ja sitä kautta myös yhteys välillämme ja suhteessa äitiin syventyisi.

Leikkikertojen loppumista valmisteltiin ja herkkuja suunniteltiin viimeiselle kerralle. Aloimme puhua leikkien siirtämisestä ryhmään. Kutsuttiin ryhmän opettaja ja muita lapsia tutustumaan Tiinan opettelemiin leikkeihin. Tiina innostui kovasti.

Minusta alkoi näyttää siltä, että 10 krt tässä tilanteessa olisi riittävä leikkikertojen määrä. Tiinan vastustaminen alkoi selvästi olla enemmän oman kontrollin piirissä. Tiina rauhoittui ja äiti kertoi hyvinkin positiivisista yhdessäolon hetkistä kotona ja isällekin oli opetettu monia hauskoja temppuja.

Viimeinen kerta oli tietysti haikea mutta jotenkin toiveikas. Herkut syötiin ja lahjaksi Tiina sai kortin ja saippuakuplat. Äitiä jännitti jatko ja hän pohdiskeli, että voisiko jos ja kun tulee takapakkia näitä harjoituksia kokeilla uudelleen. Vahvistin äidin omia mahdollisuuksia auttaa tytärtään tulevissa haastavissa tilanteissa.

Erityisopettajana koen tämän tyyppisen työskentelyn hedelmälliseksi ja myös tehokkaaksi. Ja todella mielenkiintoiseksi. Tässä on varmasti paljon elementtejä, joita voi soveltaa jokaisen varhaiskasvatuksen ammattilaisen omaan työhön. Kyse ei ole yksin menetelmästä vaan tavasta ajatella yleisesti ihmissuhdetta.

Tärkeää on, että lapsi voi saada uudenlaisen kokemuksen itsestään ymmärrettynä ja hyväksyttynä. Tämän tyyppisen vuorovaikutuksen tehtävä on välittää lapselle kokemus merkityksellisyydestä, arvokkuudesta ja rakastettuna olemisesta. Sanoisin, että läsnä oleva aikuisen aktiivinen vuorovaikutus lapsen kanssa on tärkein lapsen toimintakykyä säätelevä tekijä. Kiitos!

Leikkikerta malli

1. Sisääntulo vanhemman sylissä tyynypolkua pitkin ja säkkituolille lapsen asettaminen

2. Tutustuminen: Vanhemman sylissä alkulaulu "Irmeli kulta, Irmeli kulta, kiva kun oot täällä...."

3. Lapsen ihastelu; "katso äiti miten kauniit hiukset, entäs tuo suloinen kihara"

4. Tutkiminen: Lapsen mittaaminen; "tietääkö äiti minkä pituinen hymy tytöllä on?"

5. Hoiva: Pipien voitelu ja hoitelu rasvalla laulun tahdissa - rasvausviesti nenän päällä

6. Kukkuu: Piiloleikki - kukahan täällä kurkistaa, sormien ja varpaiden takaa, suukotellaan kilpaa vanhemman kanssa "onnistuneita" sormia ja varpaita

7. Leikit: Hernepussin pudotus pään päältä aikuisen merkistä (lasken kolmeen)

8. Säätelyä: Saippuakuplien puhallus - aikuinen ehdottaa mikä sormi ja varvas puhkaisee kuplia

9. Peitossa keinutetaan yhdessä vanhemman kanssa säädellen vauhtia hiljaa, kovaa - laiva keinuu-laulu

10. Rauhoittuminen: Jokin keinumislaulu vanhemman sylissä

11. Loppuhoiva: Syöttö ja loppulaulu vanhemman sylissä keksitään lapsen nimellä hänelle oma laulu...."tuiki tuiki tähtönen pieni Irmeli kultanen, pehmee tukka, silkkiposki, kultasuu ja kirkkaat silmät...tuiki tuiki tähtönen Irmeliä tässä ihailen"

Videoin aina istunnot voidakseni palata tilanteisiin, joita en ole istunnossa havainnut. Näistä keskusteltiin jälkikäteen myös vanhemman kanssa. Myös työnohjauksessa videomateriaali on tärkeää.

Kun olen työskennellyt vanhemman kanssa, olen pitänyt tärkeänä, että olen enemmän sivustaohjaajan roolissa tukien vanhemman ja lapsen yhteyttä, erityisesti hoivaleikeissä (pipien rasvaus, keinuttelu, syöttäminen jne.). Ohjatessa avustajaa, olen enemmän alussa mallintanut työskentelyä lapsen kanssa ja myöhemmin antanut avustajalle ohjaavamman roolin.

Ennen kuin olen aloittanut vanhemman kanssa työskentelyn, olen tehnyt lyhyen haastattelun. Jos haastattelussa tai muualta on tullut tietoa, että vanhemman ja lapsen suhteessa on vakavampaa vuorovaikutusongelmaa, olen ohjannut perheen muun tuen piiriin.

Leikkijakson aikana olen käynyt viikoittain aina istunnon jälkeen vanhemman kanssa palautekeskustelun puhelimessa ja tarkistanut miten kotiin annettavat leikit/kotitehtävät ovat sujuneet. Jakson lopussa pyydän aina vanhemmalta kirjallisen arvion miten koko perhe on kokenut tämän vuorovaikutusleikkijakson ja minkälainen vaikuttavuus sillä on ollut lapsen vointiin. Kysely tehdään myös lapsen ryhmän aikuisille.

Vanhemman kanssa työskentelyssä on noudatettava erityistä sensitiivisyyttä, jotta vanhemman on mahdollista kokea mahdollisimman paljon onnistumisia. Usein vanhemmat ovat hyvin haavoittuneita ja kokevat suurta epäonnistumista erityisesti, jos kyse on tunne-elämässään oireileva lapsi. Useat leikit ja erityisesti hoivaavat toiminnat ovat tärkeä toteutua vanhemman ja lapsen välillä.

Pyrin tarttumaan hyvin pieniinkin yksityiskohtiin nostamalla vanhemman merkitystä lapselleen esimerkiksi sanomalla "onpa äidillä hyvät kädet, äiti osaa hoitaa sinun varpaitasi noin hellästi" tai "huomasitko, kun keinutit Irmeliä, niin hän alkoi puhua vauvakieltä". Monesti vanhempi on kokenut paljon epäonnistumista vanhempana, joten pienikin palaute, että vanhempi on todella merkityksellinen omalle lapselleen on erinomaisen tärkeää.

Kuten jo sanoinkin keskustelen vanhemman kanssa aina tapaamisten välillä ja silloin käydään tarkemmin leikkikerta lävitse. Usein vanhemmat tuovat esiin konfliktitilanteita kotona ja silloin tuon esiin miten tärkeää on, ettei lasta kritisoida eikä moitita vaan kommentoidaan positiivisesti lapsen tunteita ymmärtäen ja että on tärkeää antaa lapselle ohjeita miten olisi hyvä toimia oikein. Kysyn myös aina vanhemman omia tunnelmia ja kuvailen niitä kohtia, joissa vanhempi on onnistunut saamaan hyvän yhteyden lapseen.

Leikkijakson loppuvaiheessa olen siirtänyt yhdessä leikittyjä leikkejä lapsen omaan ryhmään kutsumalla opettajan ja joitakin muita lapsia katsomaan niitä puuhia, joita olemme yhdessä tehneet. Lapset ovat ylpeitä saadessaan esitellä hauskoja temppujamme opettajilleen ja kavereilleen. Yhdessä koettujen leikkien vieminen ryhmäläisille on myös helpottanut lopettamis- ja surutyötä. Opettaja on voinut jatkaa samoja leikkejä myöhemmin koko ryhmän kanssa.

Lopettamiseen liittyy voimakkaita tunteita ja siksi lopettamista aletaan valmistella jo hyvissä ajoin, muutama kerta ennen viimeistä kertaa. Jakson aikana työntekijän (erityisesti jos on ryhmän ulkopuolinen henkilö kuten minä) ja lapsen ja vanhemmankin suhde kehittyy hyvin läheiseksi ja ero voi olla lapselle vaikeaa. Lapsen tilanne ryhmässä ja kotona voi jopa hetkeksi romahtaa leikkikertojen loputtua.

Viimeinen kerta on aina juhlakerta. Siihen valmistellaan koristelu ja erityiset lapsen toivomat herkut. Viimeisellä kerralla juttelemme ja kertaamme hauskimpia leikkejä. Lapsi saa myös jonkin pienen lahjan omaksi muistokseen (saippuakuplapullo). Muutaman kuukauden päästä olen pitänyt seurantakäynnin, jonka myös kerron viimeisellä kerralla lapselle.

Konsultoivana erityisopettajana olen kokenut vuorovaikutustyöskentelyn erittäin hyvänä lapsen ja vanhemman suhteen vahvistamisessa. Pääasiassa lapsen toiminta ryhmässä sekä kotona on rauhoittunut ja sosiaalinen yhdessäolo kehittynyt. Vanhemmat ovat olleet myös kiitollisia, koska kotitilanteet ovat selvästi helpottaneet.

Kannustan rohkeasti kasvattajia kouluttautumaan tähän menetelmään. Theraplay/vuorovaikutusleikki koulutuksissa (Theraplay-yhdistys) saadaan jo hyvät valmiudet toteuttaa vuorovaikutusleikkiä varhaiskasvatuksessa joko yksilötapaamisissa tai ryhmässä. Esim. erityisopettajalle tämän kaltainen yksilötyöskentely sopii minusta oikein hyvin. Useassa päiväkodissa toteutetaankin vuorovaikutusleikkijaksoja erityisesti ryhmämuotoisena säännönmukaisesti. Theraplay ei ole minusta yksistään menetelmä vaan ajattelumalli, joka minusta kyllä siirtyy kaikkiin vuorovaikutussuhteisiimme.

Vanhempien kanssa työskentely on toki haastavampaa mutta mahdollista ja hyvää matalan kynnyksen tukityötä. Tärkeää on muistaa, että tavoite on vanhemman itsetunnon vahvistaminen ja vanhemman kyky vastata empaattisemmin lapsensa tarpeisiin. Vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä, että heidän ei tarvitse lähteä muihin palveluihin vaan, että tukea on saatavilla tutussa päiväkodissa, matalalla kynnyksellä. Vanhemmat ovat antaneet myös jakson jälkeen kirjallista palautetta työskentelyn onnistumisista ja epäonnistumisista, joka auttaa suunnittelemaan ja kehittämään työskentelyä yhä toimivammaksi.

Olen itse erityisopettajana kokenut tämän tyyppisen työskentelyn sekä lapselle, perheelle että itselleni erittäin mielekkääksi ja voin lämpimästi suositella vuorovaikutusleikkiä varhaiskasvatuksessa yhdeksi lapsen tukimuodoksi.

Kukkuu