Hoidon aloitus - pehmeä alku
Tässä ajankohtainen aihe kaikille pienten lasten vanhemmille ja myös varhaiskasvatuksen ammattilaisille. Pienen lapsen hoidon aloitus. Kysy tarvittaessa lisää marjut.stubbe@gmail.com
Voit tutustua lisää erityisopettajan blogiissani ja kotisivuillani kirjoituksiini lapsen kehityksestä, hyvinvoinnista, leikistä, haastavista vuorovaikutustilanteista jne. seuraavista linkeistä.
https://www.vanhemmuudentuki.fi
Pienen lapsen hoidon aloitus
Ensimmäinen ero vanhemmista!
Varhaiskasvatuksen aloitus on hyvin tärkeä vaihe lapsen elämässä myös kiintymyskokemuksen näkökulmasta. Ero vanhemmista rikkoo ensimmäisen vuoden aikana syntyneen kiintymyssuhteen vanhempiin väistämättä lapsen hoidon alkaessa. Ja vaikka tämä haavoittava vaihe hoidettaisiin hyvinkin, on se aina stressaava kokemus lapselle ja vanhemmille.
Se miten me varhaiskasvatuksessa onnistumme tässä kohdassa luomaan riittävää turvaa vaikuttaa kaikkiin lapsen myöhempiinkin kokemuksiin uusissa elämäntilanteissa ja ihmissuhteissa. Ja meidän todella on mahdollisuus onnistua sekä vanhempina että kasvatuksen ammattilaisina tämän virstanpylvään ylityksessä.
Varhaiskasvatuksen aloituksessa laatu vaihtelee!
Seurattuani vanhempien vertaisryhmiä olen yllätyksekseni huomannut, että varhaiskasvatuksen aloitusvaiheen laatu vaihtelee luvattoman paljon eri puolella Suomea. Mm. lapsen eroahdistukseen reagointi on hyvin erilaista eri yksiköissä ja eri puolella Suomea. Varhaiskasvatuksen aloitus on kuitenkin tärkeimpiä vaiheita lapsen päiväkotiurassa, sillä se on yleensä ensimmäisen ero syvästä ja ensisijaisesta kiintymyssuhteesta. Siksipä sen merkityksen ymmärtäminen ja lapsen ja vanhempien kokemuksiin vastaaminen on tärkeää.
Erotuska ei aina näy!
Vanhemmat ovat kertoneet esimerkkejä joistakin henkilökunnan kommenteista aivan ensimmäisinä hoidon aloituspäivinä. Mm. kommentti; "itku loppuu kun vain lähdet pois" viestii kyllä ymmärtämättömyydestä tämän vaiheen merkityksestä lapselle ja myös vanhemmalle.
Vanhemmat viestivät myös, etteivät koe itseään tervetulleiksi ryhmään, vaikka selvästi huomaavat lapsen ikävöivän vanhempaansa ja ahdistuvan erosta. Tutkimuksista kuitenkin tiedämme, että vaikka itku loppuisikin, niin stressimittarit voivat osoittaa lasten kortisolitasojen olevan korkealla ja myös niillä lapsilla, jotka eivät erotuskaansa ilmaise. Olen kuullut myös, että varhaiskasvatuksen aloitusta ei joissakin kunnissa valmistella laisinkaan. Myöskään kotikäyntejä ennen hoidon aloitusta ei suosita.
Lapsen ja vanhemman hätä otettava todesta!
Edellä mainitut seikat kertovat, että ensimmäisen eron merkitystä sekä lapselle että vanhemmille ei syvällisellä tasolla kaikkialla ymmärretä. Ensimmäinen ero vaikuttaa vahvasti siihen, miten lapsi myöhemmät siirtymät tulee kokemaan. Hoidon aloitusvaiheessa onkin tärkeää, miten lapsen ja myös vanhempien hätä otetaan todesta ja miten siihen vastataan. Tästä aiheesta pienten lasten tutkimus on tuonut paljon tietoa. Suurimmaksi osaksi tiedetäänkin, että laatu hoidon alussa on ennen kaikkea ihmissuhteiden laatua; kannattelua, virittäytymistä, empatiaa ja läsnäoloa - pienen ihmisen mielessä pitämistä ja kiintymyksen luomista.
Älä kiinnitä huomiota muualle!
Suurimmassa osassa varhaiskasvatusta varmasti ymmärretään lapsen ensimmäisen eron merkitys ja, että sen onnistuminen riittävän hyvällä tavalla hoidon aloitusvaiheessa vaikuttaa ratkaisevasti myöhemmässä elämässäkin. Valitettavasti kuitenkin vielä näkee tilanteita, joissa kasvattajat saattavat esimerkiksi kiinnittää lapsen hädän nähdessään huomion nopeasti muuhun jakamatta lapsen tunnetilaa lohduttavasti ja lämpimästi - mahdollisesti ajatuksena on, ettei lapsen ahdinkoa haluta lisätä.
Tällöin aikuinen ei kuitenkaan tue turvallista kiintymystä vaan vahvistaa ns. välttelevää kiintymistä, jossa tunteet ohitetaan kiinnittämällä huomio ihan muuhun. Lapsi ei tällöin voi oppia tunnistamaan omia tunteitaan vaan joutuu torjumaan ne.
Tämän tyyppinen tunteiden kieltäminen lisää kyvyttömyyttä myöhemminkin tuntea omaa hätäänsä ja pyytää siihen tarvittaessa toisten apua. Kun lapsen tunteita ei jaeta, ei anneta mahdollisuutta avuttomuuden ja läheisyyden tunteille, jotka eroahdistus laukaisee, vaan odotetaan lapsen peittävän tunteensa ja selviytyvän nopeasti kaipuustaan. Tämän kaltainen toiminta ei tue aitoa itsenäisyyttä.
Tunteiden jakaminen ja lohduttaminen tärkeää!
Kuitenkin tiedetään, että ahdistuksen jakaminen toisen kanssa mahdollistaa myöhemmin kokemuksen aidosta pärjäävyyden tunteesta vastaavissa tilanteissa. Tehtävämme on ymmärtää, että aito itsenäistyminen vaatii sen, että lapsi saa olla myös pieni ja avuton. Lapsi tarvitsee tukea, ei työntämistä erillisyyteen.
Onko aikuinen riittävän virittäytynyt?
Haluaisin, että varhaiskasvattajat pohtivat onko hoidon aloitus perheiden kohdalla omassa päiväkodissa riittävän turvallista. Onko lapsella mahdollisuutta olla vuorovaikutuksessa riittävästi tunnetasolla virittäytyneen aikuisen kanssa, jolla on kykyä pitää hänet mielessään? Ja onko aikuisella riittävästi osaamista ja aikaa vastaanottaa ja käsitellä lapsen tunteita lasta eheyttävällä tavalla? Jos lapsella on vielä erityisiä tunnetarpeita, niin osaako kasvattaja korjaavalla ja yhteyttä luovalla tavalla vastata niihin?
Edellä mainittujen kysymysten lisäksi on mietittävä myös vanhempien tilannetta. Vanhemmat ovat myös herkkiä ja täynnä omaa eroahdistustaan ja kasvattajan sensitiivisyys myös vanhempien kokemuksia kohtaan on todella tärkeää.
Kokemus, että puhutaan juuri minun lapsestani, on todella merkityksellistä vanhemmalle, joka itse kamppailee oman ero haavoittuvuutensa kanssa. Esimerkkinä voisi mainita lapsen hakutilanteen, jossa toisen ryhmän vieras aikuinen lukee paperista, onko lapsi nukkunut ja syönyt. Tämän tyyppinen kokemus ei varmasti anna vanhemmalle kuvaa kovin yksilöllisestä hoidosta.
Kerro vanhemmalle lapsen surusta!
Henkilökunnan vanhemmille antamassa palautteessa on myös tärkeää viestittää lapsen mahdollisesta surusta, joka myös syventää vanhemman omaa kiintymyksen tunnetta ja halua lohduttaa omaa lastaan. Usein henkilökunta turhaan pelkää syyllistävänsä vanhempia haluamatta kertoa lapsen ahdistuksesta. Omana kokemuksena vanhempana muistan, miten vasta puolen vuoden päästä henkilökunta uskaltautui kertomaan lapseni hyvin voimakkaasta surusta ensimmäisen puolen vuoden aikana hoidon aloituksen jälkeen.
Hoidon alussa yksi pysyvä aikuinen!
Kuuluisa lapsipsykoanalyytikko Donald Winnicott jo aikoinaan totesi, miten tärkeää on esitellä ulkoinen maailma pienin annoksin lapselle ja edetä siinä pienin askelin, sillä muutoin erot tulevat liian pelottaviksi. Varhaiskasvatuksessa onkin tärkeää, että lapsella olisi mahdollisuus ainakin alussa yhteen pysyvään aikuiseen, joka on herkistynyt häneen tunnetasolla ja pystyy pitämään hänet ja hänen vanhempansa mielessään tarjoten yhden ihmisen samankaltaista hoivaa ja huolenpitoa jokaisena päivänä.
Sanaton lohduttaminen myös tärkeää!
Tunnetason herkistymisellä tarkoitan kokonaisvaltaista herkkyyttä. Se on sanatonta ilmeillä, eleillä, äänensävyllä ja rytmillä lapsen tunneilmaisuun saman laatuisella affektilla vastaamista, jolloin lapsen ahdistus ja stressitaso laskevat. "Voi sinua pientä, sinulla on kova ikävä. Tämä kerrotaan äidille/isille, kun äiti tulee hakemaan. Onneksi saat olla tässä kainalossa turvassa. Haetaan äidin valokuva lokerosta, niin ikävä varmasti helpottaa".
Tunne jaetaan, sitten lohdutetaan ja viestitään, että pienokaisella on lupa ikävään ja se ennen pitkää helpottaa. Tämä tuo lapselle turvallisuutta. Kiintymyssuhdetta tukeva kasvatusta on myös se, että vanhemmasta puhutaan päivän aikana lapselle - katsotaan kuvia ja muistellaan vanhempia kaikin tavoin. Pieni lapsi pystyy pitämään vanhempansa mielessään vain jonkin aikaa mutta ei kokonaista pitkää päivää.
Perhosilmiö!
On myös inhimillistä, että päiväkodin kiireessä tulee tilanteita, jotka vaikuttavat siihen, ettei ole mahdollisuutta tarjota pysyvää ja emotionaalisesti ja jopa fyysisesti läsnä olevaa aikuista jokaiseen hetkeen. Kuitenkin hoidon aloitusvaiheessa pysyvän aikuisen vierellä olo olisi välttämätöntä. Kiireen keskellä yhteyden katkos saattaa tulla vaikkapa vaipan vaihtotilanteessa: Yksi työntekijä aloittaa työn, hänelle tulee puhelu, toinen jatkaa ja hetken päästä hän jo kiiruhtaa johonkin toiseen tilanteeseen. Sitten tulee kolmas hoitaja/opettaja, joka jatkaa toki tilanteen loppuun. Tätä kutsutaan kirjallisuudessa ns. perhosilmiöksi. Lapsi jää yksin ja putoaa aikuisen mielestä ja saa vain eri ihmisten lyhytkestoista huomiota, jonka jatkuvuus on katkeilevaa. Lapsen tärkeät kysymykset ovat: "Olenko huolenpidon arvoinen"? "Pysynkö sinun mielessäsi"? "Olenko arvokas sinulle"? Näihin kysymyksiin meidän pitäisi voida vastata: "Saat ja olet".
Alla puhun eroahdistuksesta ja miten sitä voi lieventää.
Lapsen tukeminen hoidon aloitusvaiheessa
Valmista myös vanhempia lapsen eroahdistukseen!
Eroahdistuksen lieventäminen on olennaisin asia hoidon aloitusvaiheessa ja siihen olisi hyvä myös valmistaa vanhemmat kertomalla etukäteen mitä se voi tarkoittaa lapsen ja vanhemman kohdalla ja miten silloin voi toimia eron helpottamiseksi.
Usein jo ammattilaisten omat toimivat eroahdistukseen auttavat keinot ja ratkaisut saavat vanhemmat vastaanottamaan ohjeistusta helpommin ja samalla vähentävät heidän syyllisyyttään vanhempina. Pienen lapsen hoitoon vieminen saattaa nostaa voimakkaitakin syyllisyydentunteita vanhemmissa.
Monenlaista oireilua!
Eroahdistus voi ilmetä hyvin monenlaisena käytöksenä. Se voi näkyä pelkona, suruna, kiukkuna, vetäytymisenä, syömättömyytenä ja vaikeahkona nukahtamisena. Joskus voi olla vaikeaa tunnistaa, että myös sosiaalisissa tilanteissa lasten pureminen tai lyöminen voi olla merkki eroahdistuksesta. Kun lapsi on joutunut pinnistelemään ja mahdollisesti joutunut jonkun toisen lapsen kaltoin kohtelemaksi, saattaa hän seuraavassa tilanteessa ilmaista omaa loukkaantumistaan aggressiolla. Lapsen vihan tunteella on aina syynsä mutta sitä ei ole aina helppo huomata arjen kiireessä.
Erojen jälkeen lapsella on tarve kertoa vanhemmilleen jäteyksi tulemisestaan. Se voi olla mm. pään kääntöä pois päin vanhemman hakiessa häntä. Tämän viestin vanhempi saattaa helposti tulkita lapsen haluttomuutena lähteä kotiin. Jätetyksi tuleminen voi myös näyttäytyä vanhemman tarjoaman ruoan torjumisena. Vanhempi saa "potut pottuina". Miksi jätit minut, on lapsen kysymys vanhemmalleen. Päiväkotipäivän jälkeen on hyvä, että vanhemmalla on hetki aikaa olla läsnä lapsen äärellä niin, että lapsen on mahdollista omalla tavallaan ja omalla rytmillään tulla takaisin yhteiseen kanssakäymiseen.
Miten varhaiskasvattajat voivat auttaa:
- Kotikäynti ennen hoidon aloitusta antaa mahdollisuuden tutustua lapseen ja hänelle tärkeään ympäristöön
-kahden viikon totuttautuminen eli pehmeä lasku (vanhempi mukana)
-yksi sensitiivinen aikuinen, joka on läsnä kaikissa arjen tilanteissa. Pienen lapsen kohdalla ruokailut, nukkumaanmenot, pukemiset ja kaikki perushoitotilanteet ovat niitä tärkeimpiä tilanteita. Itse näen, että pehmeää laskua on myös se, että oma aikuinen seuraa vanhemman tapaa toimia ja olla lapsensa kanssa ottaen siitä mallia omalle työskentelylleen tukeakseen lapsen turvallisuuden tunnetta
-aikuisen on tärkeä tavoittaa lapsen sanattomat, keholliset viestit ja huolehtia, että on riittävästi virittäytynyt ja herkistynyt huomaamaan näitä
-lapsen ikävän tunteet on vastaanotettava ja lasta on lohdutettava mutta ei kiinnittämällä huomiota muualle
-lapsen ja vanhemman kiintymyssuhdetta on tuettava puhumalla päivän aikana vanhemmista - muistukkeet (valokuvat, vanhemman tuoksuinen t-paita, pehmolelu jne.) on tärkeää pitää koko päivän ajan läsnä
-muistuke myös päiväkodista kotiin päin
-vanhempien pitää tuntea itsensä tervetulleiksi päiväkotiin - lisää vanhempien luottamusta henkilökuntaa kohden
-kerrotaan lapsen päivästä vanhemmalle niin yksityiskohtaisesti, että vanhemmat tietävät, että puhutaan juuri heidän lapsestaan
-kun lapsi reagoi syömis- ja unitilanteessa ymmärretään, että lapsen mieli on täynnä käsittelemättömiä asioita - annetaan "sulatusapua" ymmärtämällä lapsen erilaisia tunteita
-selkeät ja samanlaiset päivät tärkeitä
-uudet asiat kuten kasvattajien poissaolotkin valmistellaan huolella
-ei retkiä ja suuria tapahtumia hoidon alussa
Miten vanhempi voi tukea lastaan:
-asteittainen siirtyminen; lyhyemmät päivät alussa eikä suositella muita muutoksia kotielämässä samanaikaisesti
-hyväksy lapsesi kaikenlaiset tunteet ja auta nimeämään niitä myös silloin, kun lapsi "hylkää" sinut
-siirtymälelu/vanhemman tuoksuinen vaate mukaan päiväkotiin mutta myös päiväkodista tarvittaessa jokin siirtymäesine kotiin
-järjestä aikaa tuomis- ja hakutilanteisiin
-ilmoita selkeästi lapselle lähdöstä
-heti kotiin tultuasi leiki lapsen kanssa 10-15 minuuttia ja myös vaikeina aamuina tämä on hyvä keino
-jos lapsen on vaikea lähteä aamulla päiväkotiin kerro, että voit soittaa aamupäivän aikana (toivottavasti pk-väki hyväksyy soittamisen)
-kerro illan tapahtumista henkilökunnalle, jotta lapsen jatkuvuuden tunne säilyisi ja turvallisuuden tunne kasvaisi. Pieni lapsi ei itse osaa kertoa näistä asioista
-jos lapsi joutuu voimakkaaseen hälytystilaan ikävän vuoksi, ole valmis hakemaan tarvittaessa lapsesi päiväkodista
-toista tarvittaessa pehmeä lasku. Lapset ovat hyvin erilaisia ja erirytmisiä eroon sopeutumisessa
Henkilökunnan on hyvä käydä vanhemmalle tarkoitetut ohjeet vanhempien kanssa yhdessä läpi jo ennen hoidon aloitusta. Vanhemmalle on tärkeää kertoa, että tässä ensimmäisessä erossa vanhemmistaan lapsi pystyttää elämänsä tärkeitä peruspilareita. Sanattomien ja sanallisten kokemusten kautta hän saa vastauksen voiko ihmisiin luottaa, uskaltaako myönteisiä ja kielteisiä tunteita näyttää ja onko maailma turvallinen paikka elää ja siksi meidän aikuisten on oltava herkkiä heidän viesteilleen.
Tärkeää on myös viestittää miten hieno kehitysvaihe varhaiskasvatuksen aloitus on ja mitä kaikkea hyvää lapsen kehitykselle uuden vaiheen aloitus merkitsee.
Toivottavasti tästä kirjoituksestani on apua varhaiskasvatuksen ammattilaisille ja lasten vanhemmille. Minuun voi olla yhteydessä konsultaation merkeissä osoitteella marjut.stubbe@gmail.com
Kaikki palaute on tosi tervetullutta.
Tässä vielä kotikäynnistä ja sen mahdollisesta toteuttamisesta. Oman kokemukseni mukaan kotikäynti on erittäin hyvä keino vähentää lapsen hoidon alun eroahdistusta.
Kotikäynti tukee hoidon aloitusta
Lapsen aloittaessa varhaiskasvatuksen on tarpeen suunnitella hoidon aloitus jokaisen perheen kohdalla hyvin huolella. Puhutaan pehmeästä laskusta, joka tarkoittaa sitä, että aloitus yhdessä vanhemman kanssa olisi riittävän pitkä sekä aloitusvaiheen tutustuminen lapseen tapahtuisi kotona tai päiväkodissa jo ennen lapsen ryhmään tuloa. Oman kokemukseni mukaan kotikäynti on perheille todella tärkeä aloitusvaiheen kohtaaminen.
Kotikäynnin tavoitteet:
1. Tasavertaisen yhteistyösuhteen luominen opettajan/hoitajan ja vanhempien välillä
-vanhemmat saavat kertoa lapsestaan ja opettaja/hoitaja antaa tietoa varhaiskasvatuksen keinoista tukea lasta hoidon alussa
2. Lapsen ja henkilökunnan ensikontaktin luominen lapsen tutussa ympäristössä
- lapsi "kertoo" itsestään sanoin, leikein, esittelemällä rakkaita esineitään ja paikkoja
Ennen kotikäyntiä henkilökunta on usein tavannut vanhemmat kertaalleen päiväkodissa ja sopineet kotikäynnistä. Joskus minulta kysytään, jos vanhemmat eivät halua kotikäyntiä, niin mitä tehdä siinä tilanteessa. Mielestäni se miten kotikäynti esitellään vanhemmille, on olennaista sen toteutumisen onnistumiselle.
Vanhemmille on tarpeen kertoa lapsen näkökulmasta mitä kotikäynti merkitsee. Se ei tarkoita tarkistuskäyntiä vaan on tutustuminen lapsen turvalliseen ympäristöön, joka taas edesauttaa turvallista hoidon aloitusta. Vanhemmille on syytä kertoa, että heidän asiantuntemusta lapsestaan kuullaan ja heidän kasvatuskäytännöistään halutaan saada lisää tietoa. Varhaiskasvatuksen henkilökunta oppii myös miten lapsi toimii kotiympäristössään ja vanhempiensa kanssa.
Itse olen ollut erityisopettajana useasti työparina kotikäynneillä. Kotikäynneillä toivottiin myös molempien vanhempien läsnäoloa, jos se suinkin oli mahdollista.
Seuraavassa mahdollisia kotikäyntikysymyksiä vanhemmille
1. Perustiedot -Ketä perheeseenne kuuluu?
2. Vanhempien kuvaus lapsestaan.
Pyydä vanhempia kertomaan lapsestaan. Vahvista myönteisiä kuvauksia.
-Kuvailkaa lastanne kolmen esimerkin avulla! Esim. riehakas - miten lapsi silloin käyttäytyy.
-Koska olette ylpeitä lapsestanne? Pyydä vanhempaa kuvailemaan tilannetta, missä hän tuntee ylpeyttä lapsestaan.
-Kuvailkaa lastanne kun hän on väsynyt tai kun hän on vihainen. Pyydä vanhempia kertomaan esimerkein, kuinka vanhemmat toimivat näissä tilanteissa.
-Kuinka lapsenne nukkuu? Pyydä vanhempia kertomaan lapsen nukkumistavoista, kuinka lapsi nukkuu öisin ja päivisin.
- Kuinka lapsenne syö? Pyydä vanhempia kuvailemaan tavallinen ruokailutilanne kotona. Mitä lapsi tavallisesti syö, syökö lapsi itse, syökö perhe yhdessä, kuinka lapsi istuu, kuinka paljon tarvitsee apua jne.
- Kuinka lapsenne toimii muiden lasten kanssa? Pyydä vanhempia kuvailemaan lasta erilaisissa leikkitilanteissa.
- Onko lapsellanne jotakin erityisen rakasta esinettä tai turvallisuutta tuovaa tapaa? Laulu ennen nukahtamista, unilelu tms.
-Onko teillä joitakin huolenaiheita lastanne koskien? Pyydä vanhempia kuvailemaan huoltaan, koska he ovat huolissaan ja minkälaisissa tilanteissa. Kysy jos vanhemmat tarvitsevat huolessaan apua ja jos niin minkälaista ja keneltä? Kysy onko perheellä ulkopuolista apua. Selvitä lapsen sairaudet.
3. Lapsen elämänvaiheet, hoito- ja erokokemukset
-Pyydä vanhempia kertomaan lapsen eri elämänvaiheista! Esim. syntymä, vauva-aika, pikkulapsiaika, leikki-ikä
-Miltä lapsen elämänvaiheet ovat tuntuneet tähän asti?
-Kuinka lapsen hoito on järjestetty tähän asti? Äitiysloma/isyysloma, vanhempainloma, nykyinen tilanne; Kuka/ketkä ovat hoitaneet lasta
-Ketkä aikuiset ovat lapselle tärkeitä? Pyydä vanhempia kuvailemaan lapsen suhdetta näihin aikuisiin
-Onko lapsella ollut aiemmin erokokemuksia vanhemmastaan/vanhemmistaan? Esim. tavalliset erotilanteet, kuten matkat, sairaudet, vanhempien avioero, tärkeän ihmisen menetys, lapsen tai vanhemman sairaalajaksot
Lisäkysymykset:
-Kuinka lapsi suhtautui eroon?
-Kuinka vanhemmat kokivat eron?
-Kuinka vanhemmat auttoivat lasta selviämään erotilanteessa?
Erokokemukset on tärkeää selvittää, jotta ymmärretään minkälainen vaikutus sillä on ollut lapsen turvallisuuden kokemukseen. Jos tilanne vaatii vielä lisäselvittelyä, on hyvä pyytää mahdollisia muita asiantuntijoita mukaan käymään jatkokeskustelua vanhempien kanssa.
4. Vanhempien käsitys vanhemmuudesta
-Kuvaile itseäsi äitinä/isänä! Vahvista heidän vahvuuksiaan. Jos he ovat huolissaan jostain, pysähdy tähän ja anna vanhemmille aikaa kertoa huolistaan.
5. Odotukset ja tunteet hoitoa aloitettaessa.
- Minkälaisia tunteita ja ajatuksia hoidon aloittaminen herättää?
-Minkälaisia toivomuksia vanhemmilla on yhteistyön suhteen? Selvitä miten usein ja minkälaista tietoa vaihdetaan haku- ja tuontitilanteissa, puhelimitse tms. Kerro, että huolet otetaan avoimesti esille mutta ei lapsen kuullen.
- Kuinka lasta on valmisteltu hoidon aloituksen suhteen? Miten päiväkoti voisi auttaa?
6. Käytännön järjestelyt
-Selvitä pehmeän laskun periaatteet ja pohdi vanhempien kanssa miten tutumisjakso hoidetaan. Käy läpi miten vanhempi voi tukea lastaan eroahdistuksessa
Kerro lopuksi vanhemmille, että kerrot tiimillesi yhteenvedon keskustelusta ja kaikilla on salassapitovelvollisuus. Lopeta keskustelu myönteisellä ja lämpimällä tavalla.
Näillä kysymyksillä on mahdollista saada hyvin paljon informaatiota siitä miten vanhemmuus toimii kussakin perheessä. Tämän tiedon ja ymmärryksen pohjalta on helpompi lähteä rakentamaan myös omaa suhdetta lapseen.
Tarvittaessa kysy lisää: marjut.stubbe@gmail.com