Yksilöllinen tuki eri tyyppisille lapsille

Kiintymyssuhteen turvattomuus näkyy kolmena erilaisena käyttäytymisenä; vetäytyvänä, ristiriitaisena tai jäsentymättömänä käytöksenä (edellä kuvattu). Aikuinen joutuu muokkaamaan omaa käytöstään huolehtien, että erilaiset lapset saavat juuri heille sopivaa yksilöllistä tukea ja riittävän ajoissa. Yksinkertaisesti vilkkaammat lapset tarvitsevat enemmän rahoittavaa säätelyä ja vetäytyvämmät ja aremmat lapset taas enemmän houkuttelua yhteiseen vuoropuheluun.

Varhaiskasvatuksessa oman kokemukseni mukaan vetäytyvät lapset saavat vähemmän aikuisen huomiota kuin ulospäin käytöksellään reagoivat lapset. Se johtuu varmasti suurista ryhmistä mutta myös omasta kulttuuristamme. Meidät kansana luokitellaan kiintymyssuhde tyyliltään vetäytyväksi; tunteita tahdotaan erityisesti "negatiivisia" tukahduttaa. Saattaa olla, että juuri tästä syystä meidän on helpompi hyväksyä enemmän sisäänpäin kääntynyt käytös.

Tärkeä on toki huomioida, että vetäytyvyyden taustalla ei aina ole kyse patologisesta käytöksestä vaan lapsi saattaa olla ujo ja arka luonteeltaan. Joka tapauksessa myös ujot ja arat lapset tarvitsevat tukea, juuri heille sopivaa, kuten houkuttelua yhteiseen kanssakäymiseen. On myös joukko lapsia, joilla on ns. neuropsykiatrisia vaikeuksia kuten asperger- ja autismipiirteitä. Myös he tarvitsevat yhteyttä rakentavaa aikuisen tukea.

Tiedämme, että tulevassa elämässään lasten selviytyminen, toisiin liittyminen ja myös hyvinvointi vaativat, että heillä on hyvä kokemus hyvästä yhdessäolosta riippumatta niistä taustalla olevista eri syistä (neurologiset syyt, temperamenttipiirteet tai kiintymyssuhdetyyli).

Ei pidä ajatella, että yksin viihtyvää lasta ei tarvitse ohjata liittymään muiden lasten toimintaan. Kyllä pitää. Mitä aiemmin kokemus onnistuneesta yhdessäolosta saadaan, sitä enemmän se vaikuttaa myös aivojen tasolla kehitykseen. Aivothan kehittyvät eniten juuri pikkulapsi-iässä.

Mitä taitavammin pystymme tukemaan lapsen kasvua, sitä suotuisammat ovat lasten kasvuedellytykset huolimatta, että heidän muussa elinympäristössään saattaa olla haavoittavia asioita.

PACE malli turvattomasti kiintyneille lapsille

Käytän itse PACE mallia ( Playful, Accepting, Curious, Empathic ) työskentelyssäni emotionaalisesti haavoittuvien lasten ja heidän vanhempiensa kanssa ja pidän sitä todella tehokkaana tapana auttaa näitä lapsia ja heidän perheitään. PACE-malli pohjautuu DDP menetelmään (etusivun alla otsikon DDP alla on kuvattu menetelmää).

Kanadassa on perustettu kouluihin ns. Belong-luokkia DDP menetelmän pohjalta. Belong-luokan (myös kutsutaan DDP-luokka) periaate on, että lapselle pitää ensin saada psyykkisesti turvallinen olo ja vasta sitten voidaan keskittyä oppimiseen. Kaikki luokan monialaiset työntekijät koulutetaan kyseiseen menetelmään. Katso Kiintymyskeskeinen opetus DDP-luokka  https://www.vanhemmuudentuki.fi/kiintymyskeskeinen-opetus/, jossa kuvataan tätä kiintymyskeskeistä opetusta.

PACE mallissa on tärkeää asenne, joka viestittää aikuisen välittävän, avoimen ja rohkaisevan suhtautumisen lapseen kokonaisvaltaisesti - äänen, katseen, eleiden, lämpimien tunteiden ja jopa puheen, liikkeiden ja rytmin kautta. Se ilmenee sanattomalla lämpimällä suhtautumisella niin, että lapsi kokee, että hän tulee ymmärretyksi, kuulluksi, jolloin myös aivoalueella tapahtuu rauhoittumista ja kiintymystä lisäävien välittäjäaineiden lisääntymistä - vaikuttaminen tapahtuu hyvin syvällä tasolla. Sanaton viestiminen on hyvin tärkeää - tärkeämpää kuin osaamme ajatellakaan.

PACE työskentelyssä ( Playful, Accepting, Curious, Empathic ) vuorovaikutuksessa on leikkiä, hyväksyntää, uteliaisuutta ja empaattista lapsen kohtaamista. Pikku hiljaa tämän kaltaisessa ilmapiirissä lapsi pystyy toimimaan ei enää tunteiden määräämänä vaan tunteita kuunnellen. Olen aiemmin (etusivu/keskustelu vanhemman kanssa) esimerkeissä kertonut miten tämän kaltainen ilmapiiri on saavutettavissa.

https://www.vanhemmuudentuki.fi/pace-kohtaaminen/

Vaikeat ryhmätilanteet

Turvattomasti kiintyneille lapsille lapsille isot ryhmätilanteet ovat stressaavia ja kuormittavia. Lapset ovat yleensä kehitysiältään paljon pienemmän lapsen kaltaisia, kuin mitä heidän oma ikänsä osoittaa. He eivät ole välttämättä valmiita ryhmässä toimimiseen, ei myöskään tehtävätyyppiseen työskentelyyn. Pitkä paikallaan olo on vaikeaa ja aikuisen huomion jakaminen muiden lasten kanssa on todella haasteellista. Lapsen omat säätelytaidot ovat hyvin hauraat eivätkä kasvatukselliset ja opetukselliset tavoitteet toteudu ennen kuin lapsi kokee olevansa psyykkisesti turvassa.

Mitä nämä lapset yleisellä tasolla tarvitsevat arkiympäristössään?

Tässä joitakin yleisohjeita; yksityiskohtaisemmat toimintavinkit löydät eri kiintymyssuhdetyylien alla (ristiriitainen lapsi, välttelevä ja jäsentymätön lapsi).

Turvallisuutta; struktuuria, usein samoin toistuvia tilanteita, rajoja ja rauhoittavaa ympäristöä, jossa virikkeitä on mahdollisuus karsia mutta ennen kaikkea aikuisen emotionaalisesti lämmintä suhtautumista. Siirtymien ennakointi päivän sisällä on erittäin tärkeää.

Yhteyden rakentamista; usein alussa yhden lapseen virittäytyneen avainihmisen turvaa, jatkuvaa avainhenkilön askeleen edellä oloa, jolloin ylivoimaiset epäonnistumiset kavereiden kanssa, ihmissuhteen katkokset eli häpeäkokemukset on myös mahdollista ennaltaehkäistä, aikuisen nopeaa yhteyden korjaamista, kun välirikko tapahtuu - PACE turvallisuutta. Korjaamista on vaikkapa kommentti "olen pahoillani etten ehtinyt ajoissa avuksesi".

Tunteiden vastaanottamista; tunteiden jakamista, säätelyä ja kannattelua, lapsen käytöksen takaa tunnetarpeiden tunnistamista. Lapsen vaikeuksista huolimatta jonkin pienenkin yksityiskohdan, josta lapsesta voi pitää, löytämistä ja myönteisen ilmapiirin ylläpitämistä. Empatiaa ja rajoja; lämmintä ymmärrystä, joka auttaa lasta vähentämään häpeäkokemusta, sillä hyväksyttävä käytös tulee vain häpeää vähentämällä, saamalla kokemusta ymmärretyksi tulemisesta - ei opetusta empatiasta vaan tarjoamalla lapselle itselleen kokemusta miten hän voi tulla kuulluksi, vastaanotetuksi ja ymmärretyksi. Oman kokemuksen ymmärretyksi tulemisen kautta syntyy kyky kohdata myös toisia empaattisesti.

Hauskuutta ja leikillisyyttä; mielihyvän lisäämistä, vuorovaikutusleikkiä.