Ryhmäsensitiivisyys

Ryhmäsensitiivisyys luo lapsille turvallisuutta

Ryhmässä aikuisen läsnä oleva ja kiinnostunut asenne tuo lapsiryhmään turvallisuutta. Elly Singer (2016) korosti Lastenpsykiatriayhdistyksen 60-vuotisjuhlan kunniaksi järjestetyssä luennossaan ryhmäsensitiivisyyden merkitystä varhaiskasvatuksen laatutekijänä.

Singerin mukaan ryhmäsensitiivisyys tarkoittaa sitä, että kasvattaja lisää lasten kiintymyssuhteiden turvallisuutta keskittymällä yksittäisen lapsen kiintymyssuhteen vahvistamisen lisäksi koko ryhmän yhteisöllisyyden lisäämiseen. Singerin mukaan ryhmän sensitiivinen kohtaaminen luo lapsille huomattavasti enemmän turvaa.

Tulee mieleen tilanteita päiväkodista, joissa on jouduttu tekemään joidenkin lasten kohdalla ratkaisuja, joissa heidät on poistettu ryhmästä jopa siirtämällä heidät pienempien lasten puolelle. Jokainen lapsi haluaa kuulua ryhmään ja kokee ulkopuolelle jäämisen vastenmielisenä. Ryhmän ulkopuolelle jättämiseen reagoivat samat aivoalueet kuin fyysiseen kipuun. Jokainen lapsi haluaa olla ainutlaatuinen ja merkityksellinen kaikkien silmissä, niin lasten kuin aikuistenkin.

Lapsen jättäminen ryhmän ulkopuolelle vaikuttaa myös koko ryhmän dynamiikkaan ja lasten kokemukseen siitä, mitä voi tapahtua, jos epäonnistuu. Epäonnistuminen voi sattua jokaisen lapsen kohdalle. Tätä ei ehkä aina näissä tilanteissa ymmärretä.

Jokaisen lapsen varhaiskasvatuksen aloitusvaihe on tärkeä myös ryhmäytymisen ja ryhmädynamiikan kannalta. Miten lapsi pääsee turvallisesti ryhmään, ja miten ryhmä voi tukea uuden lapsen liittymistä yhteisöön?

Mukaansa ottava ryhmä toimii turvaa antavana yhteisönä ja synnyttää tunteen siitä, että on olemassa toisten mielessä. Se, miten lämpimästi lapset ja aikuiset tervehtivät uutta ryhmään tulevaa lasta ja hänen vanhempaansa, auttaa myös vanhempia luottamaan varhaiskasvatukseen ja vähentää sekä lapsen että vanhempien eroahdistusta. Singer korostaa, että mitä vahvemmin vanhemmat luottavat varhaiskasvatuksen aikuisiin, sitä nopeammin lapset sopeutuvat ryhmään.

Vastaavasti yhteisöt, jotka eivät ota jäseniään mukaan, synnyttävät pelkoa eivätkä kunnioita jäsentensä kokemuksia, vaan korostavat yksin pärjäämistä. Tällainen maaperä luo otollisen pohjan kiusaamisen kulttuurille.

Välittämisen kulttuuria voidaan vahvistaa yhdessä

Olen nähnyt hienoja tilanteita, joissa aikuiset ovat korostaneet ryhmässä välittämisen kulttuuria. Kun joku lapsista satuttaa itseään, tilanteeseen ei reagoi vain aikuinen, vaan myös muut lapset pysäyttävät toimintansa ja tulevat puhaltamaan ja lohduttamaan. Halu kuulua omaan yhteisöön hyväksyttynä on meille synnynnäistä.

Aikuinen voi vahvistaa ryhmän empaattisuutta erilaisilla hoivaan perustuvilla leikeillä. Yksi esimerkki on eläinleikki, jossa lapset saavat valita olevansa jokin eläin ja aikuinen toimii eläintenhoitajana. Hän tarjoaa lapsille erilaisia hoivan elementtejä: käy syöttämässä ja juottamassa eläimiä sekä hoitaa niiden loukkaantumisia.

Tämän tyyppisessä leikissä ryhmän dynamiikka tulee hyvin näkyviin. Aikuinen voi auttaa korjaamaan lasten keskinäisiin suhteisiin syntyneitä erilaisia "haavoja" ja ristiriitoja sekä antaa tarvittaessa yksilöllisempää tunnetukea sitä tarvitseville lapsille.

Kokemus siitä, että saa tulla lempeästi hoivatuksi ja sydämestään kuulluksi, on meille kaikille syvimmällä tavalla elintärkeä.

Kun joku ryhmässä käyttäytyy huonosti, tilannetta voidaan käsitellä yhdessä niin, että myös muut lapset saavat kertoa omista sääntöjen vastaisista teoistaan. Näin voidaan mahdollisesti ehkäistä ryhmään syntyvää niin sanottua syntipukkikulttuuria.

Ymmärrys siitä, että meille jokaiselle sattuu huonoja päiviä, auttaa lapsia näkemään, ettei huono käytös ole vain tiettyyn lapseen kuuluva piirre. Tämä voi vähentää haastavasti käyttäytyvän lapsen häpeän tunnetta ja auttaa muuta ryhmää muuttamaan käsitystään hänestä.

Tällainen lähestymistapa saattaa auttaa purkamaan ryhmän kiusaamistilannetta. Aikuinen voi esimerkiksi kysyä:

"Mahtaako muitakin joskus harmittaa tai kiukuttaa tosi paljon? Jopa niin paljon, että heittää vihaisena lelunsa lattialle tai vaikkapa potkaisee kaveriaan? Joskus voi vain vihastuttaa näin paljon."

Lapset saattavat mielellään kertoa omista kömmähdyksistään ja kiukun hetkistään. Näin paha olo tulee jaetuksi ryhmässä eivätkä häpeä ja syyllisyys jää vain yhden lapsen kannettavaksi.

Ajatus siitä, että meissä kaikissa on joskus myös huonosti käyttäytyvä puoli, auttaa meitä aikuisiakin ihmissuhteissamme.

Turvallinen ympäristö sallii myös vaikeat tunteet

Elly Singerin mukaan ryhmään panostaminen tarkoittaa myös fyysisen ja sosiaalisen ympäristön suunnittelua. Toiminnan toistuvat ja välillä tylsiltäkin tuntuvat rutiinit antavat lapsille turvallisuutta ja tilaa reagoida myös kielteisesti eli ns. käyttäytyä huonosti.

Pienten lasten tehtävänä on etsiä rajoja, ja toistuvat, selkeät toimintamallit antavat siihen mahdollisuuden. Usein vanhemmat kertovat, etteivät lapset uskalla uhmata päiväkodissa, vaan koko päivän aikana kertynyt stressi purkautuu kotona iltaisin.

Fyysisesti ja psyykkisesti turvallisella ympäristöllä voimme luoda mahdollisuuden siihen, että lapset voivat ilmaista myös kielteisiä ja ei-toivottuja tunteita, jotka ovat kuitenkin kehityksen kannalta hyvin tärkeitä.

Lapsen täytyy tuntea olonsa riittävän turvalliseksi, jotta hän uskaltaa näyttää myös suuttumuksensa ja vaikeat tunteensa.

Singer on tutkinut myös sitä, miksi toisissa ryhmissä on enemmän levottomuutta kuin toisissa. Tutkimuksissaan hän on havainnut, että rauhallisemmissa ryhmissä opettajan läsnäolo ja vertaissuhteiden tukeminen ovat yleisempiä.

Aikuisten jatkuvat poistumiset leikin ääreltä ja palaamiset takaisin, mikä on ryhmissä melko tavallista, lisäävät kaoottisuutta. Näissä tilanteissa lasten leikki keskeytyy jatkuvasti.

Mielenkiintoista oli myös se, että Singerin tutkimusten mukaan ryhmän rauhallisuuteen vaikutti enemmän se, miten sensitiivisesti ammattilainen keskittyi koko ryhmään, kuin se, että huomio kohdistui vain yksittäiseen lapseen.

Singerin mukaan kasvatusalan ammattilaiset tukeutuivat ohjaustyössään liiaksi sanalliseen viestintään. Sanatonta viestintää, kuten äänensävyä, ilmeitä, kehon liikkeitä ja puheen rytmiä, ei pidetty yhtä merkityksellisenä. Tästä voit lukea lisää blogistani DDP- ja PACE-kirjoitusten yhteydestä, esimerkiksi täältä:

https://erkkaope.fi/447523739/

Ryhmän muutokset ja lapsen mahdollisuus säädellä läheisyyttä

Päiväkodissa tapahtuu usein myös kesken toimintavuoden lasten siirtymisiä ryhmästä toiseen. Muutos on lapselle aina merkittävä ja voi olla myös stressaava tilanne. Lasten stressiä voidaan selvästi vähentää siirtämällä uuteen ryhmään useampi lapsi samanaikaisesti.

Singer korosti tutkimuksessaan lapsen mahdollisuutta säädellä itse tilanteita, erityisesti läheisyyttä ja etäisyyttä suhteessa aikuiseen. Singerin mukaan lapsen oma-aloitteinen tuleminen opettajan luo merkitsee sitä, että lapsi saa itse säädellä läheisyyttä omista tarpeistaan käsin. Tämä eroaa tilanteesta, jossa opettaja itse menee lapsen luo.

Tämä on mielenkiintoinen näkökulma. Itse ajattelen, että on myös lapsia, jotka eivät uskalla hakeutua aikuisen lohdutettavaksi, vaikka heillä olisi siihen selvästi tarvetta. Tällöin aikuisen on tärkeää olla aktiivinen ja huomioida lapsen läheisyyden tarve.

Singerin ajatus tukee ehkä sitä, että ammattilaisen työskentelyssä myös havainnointi ilman aktiivista puuttumista voi olla todella tärkeää.

Ongelmana Singerin tutkimustulosten mukaan oli se, että tällainen toimintatapa saa opettajat tuntemaan itsensä huonoiksi työntekijöiksi. Kasvatusalan ammattilaisten kokemusten mukaan tämänkaltaisessa työskentelyssä he eivät hallitse ryhmäänsä eivätkä koe tekevänsä työtään hyvin.

Vinkkejä ryhmän ohjaamiseen Theraplay-työskentelystä

Kokosin tähän muutamia Theraplay-työskentelyyn perustuvia vinkkejä ryhmän ohjaamiseen. Näitä linjauksia voitte pohtia yhdessä tiiminne kanssa. Keskustelu siitä, mitä ne tarkoittavat kunkin omassa työssä ja miten niitä voidaan toteuttaa käytännössä, voi olla hyödyllistä ja avata uusia näkökulmia.

Tarvittaessa pyydä minulta konsultaatiota:

marjut.stubbe@gmail.com

• Ota ohjat varmasti ja rennosti käsiisi.
• Ole valloittava ja tempaa lapset mukaan leikkeihin.
• Ole empaattinen ja reagoi lasten aloitteisiin ryhmätilanteissa.
• Hyödynnä pieniäkin lapsilta tulevia vihjeitä ryhmän ohjauksessa.
• Ennakoi, mitä ryhmässä tapahtuu.
• Auta lapsia näkemään itsensä pystyvinä, osaavina, ainutlaatuisina ja viehättävinä.
• Pidä toimintahetket spontaaneina, joustavina ja iloisesti yllättävinä.
• Huolehdi siitä, että toimintahetkissä on selkeä aloitus ja lopetus.
• Kun omat ideat loppuvat, tartu lasten antamiin pieniin vihjeisiin, myös sanattomiin.

Yleisesti toiminnallisuus, lyhyet ohjatut toiminnat, lyhyet odotusajat, hyvin suunnitellut siirtymät ja pienryhmätoiminta tukevat lasten sujuvaa toimintaa ryhmässä!

Singerin ja hänen kollegoidensa tutkimusartikkeli The Teacher's Role in Supporting Young Children's Level of Play Engagement käsittelee opettajan toiminnan yhteyttä 2–3-vuotiaiden lasten leikkiin sitoutumiseen.

Lähde: The Teacher's Role in Supporting Young Children's Level of Play Engagement.