Ota yhteyttä!

Vuorovaikutuksen arviointi ja ennustettavuus

Hoivasignaalit ja vanhemmuuden ennustettavuus!

Turun yliopiston, FinnBrain seminaarissa Raskausaika ja varhainen vanhemmuus lapsen kehityksen perustana 4.11.2021 sain tutustua hyvin mielenkiintoiseen ja aivan uudenlaiseen tutkimussuuntaan, joka koskee vanhemmuuden ennustettavuutta vuorovaikutustilanteessa ja miten se vaikuttaa lapsen kehitykseen. Puhutaan sensorisista hoivasignaalien malleista ja kaavoista ja niiden vaikutuksesta lapsen neurokognitiiviseen kehitykseen.

Psykologian väitöskirjatutkija Eeva Holmberg ryhmineen on tutkinut Suomessa aihealuetta ja myös luennoi ko. aiheesta seminaarissa.

Ensimmäinen tämän aihealueen ihmistutkimus julkaistiin 2017. Hoivan ennustettavuutta on alun perin tutkittu rottakokeilla ja näissä rottatutkimuksissa ennustamattoman hoivan nähtiin vaikuttavan poikasten neurokognitiiviseen kehitykseen esim. muistiin.

Tutkimus:

Kun tutkitaan hoivan ennustettavuutta, kysytään onko mahdollista, että hoivasignaalien määrän ja laadun lisäksi signaalien mallit ja kaavat voisivat olla merkityksellisiä lapsen neurokognitiiviselle kehitykselle.

Tutkimusasetelmassa järjestetään 10 minuutin äidin ja vauvan vapaaleikki tilanne, joka videoidaan. Tutkittavassa tilanteesta lasketaan kaikki äidin tuottamat sensoriset signaalit (auditiiviset, taktiiliset ja visuaaliset signaalit) eli arvioidaan se kaava millä äiti puhuu lapselle , koskee lasta ja esim. näyttää lelua lapselle. Eli pohditaan miten aistiärsyke ja sen organisoituminen vaikuttaa lapsen sekä kognitiiviseen että emotionaaliseen aivoalueiden kehitykseen.

Videolta lasketaan sekunti sekunnilta äidin puhe, kosketus ja äidin näyttämät visuaaliset ärsykkeet. Matemaattisesti on mahdollisuus laskea kaava eli miten vuorovaikutussignaalit siirtyvät mallin mukaisesti, joka kertoo hoivan ennustettavuuden määrän eli puhutaan Entropiasta. Tämä tarkoittaa sitä, että tilanteessa äiti siirtyy signaalien välillä tietyn kaavan mukaisesti.

Tulokset:

Tutkijat ovat löytäneet kolme erilaista ryhmää: Yhdessä ryhmässä löytyy selkeä, toistuva kaava aistiärsykkeiden tarjoamisessa, toisessa ryhmässä oli vähän epäjohdonmukaisuutta ja kolmannen ryhmän kohdalla signaalit tulivat täysin epäjärjestyksessä ja hoivasignaalien järjestys oli täysin kaoottinen.

Ensimmäinen julkaisu vuonna 2017 totesi, että ennustamaton hoiva on yhteydessä lapsen heikompaan kognitiiviseen kehitykseen vielä 2 vuoden iässä ja työmuistiin vielä 6,5 vuoden iässä. Lapsen itsesäätelyyn ennustamaton hoiva on yhteydessä ainakin 2 vuoden ikään asti ja Yhdysvalloissa aina 9 vuoden ikään asti. Suomessa ei vielä tiedetä miten pitkään ennustamattoman hoivan merkittävyys säilyy. Tutkimista jatketaan edelleen.

Suomalainen tutkimusryhmä teki tiivistä yhteistyötä vastaavanlaisen Kalifornialaisen ryhmän kanssa ja hoivan ennustettavuuden vaikutukset olivat aika samanlaisia molemmissa maissa vaikkakin maiden kulttuurit jonkin verran poikkeavat toisistaan.

Selittävät persoonallisuuden piirteet:

On tutkittu myös mitkä äidin ominaisuudet selittäisivät ennustamatonta hoivaa ja ovatko ne pysyviä piirteitä. Havaittiin, että äidin ahdistuneisuus yhdessä heikon itsesäätelykyvyn kanssa selittivät hoivan ennustamattomuutta. Lapsen iän karttuessa äidin hoivan ennustettavuus hivenen kasvaa mutta edelleen taaperoiässä äidin ominaispiirteet ovat kohtuullisen pysyviä. Merkille pantavaa on, että sensitiivisyys ja hoivan ennustettavuus ovat erillisiä alueita eli voi olla sensitiivinen äiti mutta ennustamaton hoivan suhteen.

Tutkimuksen laajentaminen:

Aihealue vaatii toki lisää tutkimusta mutta jo tähän mennessä havaitut tulokset ovat kyllä mielenkiintoisia. Mietin myös voiko tämän tyyppistä tutkimusta viedä varhaiskasvatuksen ammattilaisten ja lasten väliseen vuorovaikutuksen arviointiin.

Kyseissä seminaarissa tuli myös esiin kiinnostus tutkia miten kasvava vanhempien digitalisaation käyttö vaikuttaa vuorovaikutuksen laatuun, määrän ja myös hoivan ennustettavuuteen.

Yleisesti voidaan sanoa, että ennustettava arjen ympäristö suojaa lapsen aivojen kehitystä. Tämä tietysti on myös tärkeä ymmärtää, kun pohditaan miten kliinisessä työssä voidaan vanhempia, vanhemman ja lapsen vuorovaikutusta ja perheen arkea tukea.